Ummetus – oireet ja hoito

Ummetus

 

Ummetuksella tarkoitetaan tilaa, jossa ulostamiskerrat harvenevat tai ulostaminen vaikeutuu. Tavallisesti ihmisen suoli tyhjenee 8–72 tunnin välein. Kun ulostuskertoja on alle kolme viikossa tai ulostaminen on vaikeaa useimmilla kerroilla, on kyse ummetuksesta.

 

Mistä ummetus johtuu?

Tavallisimmin ummetuksen syy löytyy elintavoista. Liian vähän kuituja sisältävä ruokavalio, liian vähäinen nesteiden juonti sekä liikunnan puute ovat tavallisimpia syitä. Ulosteen pidättäminen voi totuttaa suolen harvaan ulostusrytmiin ja johtaa ummetukseen.

Aina kyse ei kuitenkaan ole elintavoista. Myös eri lääkeaineet ja sairaudet voivat aiheuttaa ummetusta. Lääkkeistä esimerkiksi opiaatit, verapamiili, useat psyykenlääkkeet, jotkin Parkinsonin taudin lääkkeet, rautavalmisteet sekä nesteenpoistolääkkeet voivat olla ummetuksen syy.

Aineenvaihdunnan sairaudet, kuten kilpirauhasen vajaatoiminta, voi johtaa ummetukseen. Psyykkisistä sairauksista esimerkiksi anoreksia ja masennus voivat olla syy ulostamisen harvenemiseen. IBS, eli ärtyvän suolen oireyhtymä, on toiminnallinen vatsavaiva, joka aiheuttaa monilla ummetusta. Lisäksi hermoston sairaudet, kuten Parkinsonin tauti ja MS-tauti, voivat olla vaivan taustalla.

Ummetus on tavallisinta vanhuksilla. Ikä ei itsessään kuitenkaan ole syy ummetukseen vaan taustalla ovat usein muuttuneet elintavat, kuten liikunnan väheneminen ja muuttunut ruokavalio. Myös lapsilla ummetus on melko yleistä. Terveistä aikuisista noin 1–6 % kärsii ummetuksesta, kun taas vanhuksista jopa 80 %.

Ummetuksen oireet

Ulostuskertojen harvenemisen lisäksi ummetus ilmenee tyypillisesti muillakin vatsavaivoilla. Tavallisia oireita ovat muun muassa vatsan turvotus ja vatsakivut. Kipu ulostaessa tai verenvuoto peräsuolesta ovat myös mahdollisia.
Vanhuksilla ummetus voi johtaa pidätyskyvyttömyyteen ja ohivuotoripuliin. Lapsilla seuraus puolestaan voi olla tuhriminen tai ulostamisen pelko.

Pitkään jatkuvalla ummetuksella voi olla monia, vakaviakin seurauksia. Peräaukon haavaumat, peräpukamat sekä suolen umpipussintulehdus, eli divertikuloosi, ovat kaikki mahdollisia seurauksia. Vakavimmillaan ummetuksesta voi seurata ulostetukkeuma, bakteeritulehdus tai jopa suolen puhkeaminen.

Ummetuksen kotihoito

Ummetuksen ensisijainen hoito on aina elintapojen muutos. Ruokavalioon lisätään kuituja, nesteitä nautitaan runsaasti ja liikuntaa lisätään. Muutosten tulee olla pysyviä ja niiden vaikutus alkaa usein näkyä vasta kuukauden tai parin päästä.

Kuituja ruokavalioon voi lisätä nauttimalla kasvikunnan tuotteita: viljoja, hedelmiä ja kasviksia. Kuitujen määrää voi lisätä myös leseillä ja apteekista saatavilla kuituvalmisteilla. Kuituja tulisi saada vähintään 30–35 grammaa vuorokaudessa. Kuidut lisäävät ulosteen määrää ja sitovat nestettä tehden ulosteesta kuohkeampaa. Apteekkihenkilökunta opastaa kuituvalmisteiden valinnassa ja käytössä.

Nesteiden riittävä saanti on erityisen tärkeää, kun käytetään kuituvalmisteita. Nesteistä kofeiinipitoisia juomia, kuten kahvia ja teetä, tulee kuitenkin välttää.

Liikunta on ruokavalion lisäksi oleellista ummetuksen hoidossa. Liikunnan lajilla ei ole väliä ja esimerkiksi kävely sopii hyvin.

Ummetuksen omatoimiseen hoitoon voi liittää lisäksi säännöllisen ulostamisen harjoittelun. Aamuisin voi nauttia avuksi vettä sekä liotettuja luumuja ja mennä tämän jälkeen vessaan istumaan. Jalkojen alle laitettava jakkara parantaa asentoa ja voi helpottaa ulostamista. Harjoittelua on syytä jatkaa, vaikka tuloksia ei heti syntyisi.

Ummetuslääkkeet eli laksatiivit

Mikäli elintapamuutoksista ei saa riittävää apua ummetukseen, voi väliaikaisesti käyttää ummetuslääkkeitä eli laksatiiveja. Lääkkeitä käytetään aina valmisteen ohjeiden mukaan ja apteekkihenkilöstöltä voi aina kysyä apua valmisteen valintaan ja käyttöön liittyen.

Laksatiiveja löytyy lukuisia erilaisia. Kuituihin perustuvat laksatiivit soveltuvat pitempiaikaiseen käyttöön. Laktilolia, laktuloosia tai makrogolia sisältäviä lääkkeitä ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseen käyttöön, mutta vaikean ummetuksen kohdalla näidenkin lääkkeiden pitempiaikainen käyttö voi tulla kyseeseen. Laktilolin, laktuloosin ja makrogolin vaikutus perustuu nesteen lisäämiseen paksusuolessa.

Suolta stimuloivia lääkeaineita puolestaan ei missään nimessä saa käyttää pitkäaikaisesti, vaan vain muutaman päivän ajan. Tällaisia lääkeaineita ovat sennosidi sekä bisakodyyli. Pidempään käytettynä suoli tottuu stimuloiviin lääkkeisiin eikä enää toimi ilman niitä. Lääkkeitä on saatavilla tabletteina, peräpuikkoina sekä pienoisperäruiskeena.

Ummetus – milloin lääkäriin?

Jos ummetus alkaa haitata normaalia elämää tai siihen liittyy muita oireita, kuten väsymystä tai kipuja, on syytä hakeutua lääkärin vastaanotolle tutkimuksiin. Samoin toimitaan, jos normaalisti toiminut suoli muuttuu äkillisesti ummetukseen.

Lääkärissä selvitetään elintavat sekä mahdolliset ummetusta aiheuttavat lääkitykset tai sairaudet. Lisätutkimuksia tehdään, mikäli on syytä epäillä jotain sairautta tai tavalliset ummetuslääkkeet eivät ole tehonneet. Tavallisia tutkimuksia ovat muun muassa peräsuolen tunnustelu ja perä- ja paksusuolen tähystys.

Vaikea ummetus voidaan lääkärin vastaanotolla laukaista peräruiskeella. Lääkäreiden käytössä on myös kaksi uutta ummetuslääkettä: prukalopridi sekä linakotidi. Prukalopridiä käytetään niille, joille tavanomaiset lääkkeet eivät tehoa ja linakotidi on suunnattu ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsiville. Lääkkeet vaikuttavat suolen liikkeitä säätelevien reseptorien toimintaan ja ne nautitaan suun kautta tabletteina tai kapseleina.

Lääkärin toimenpiteiden tueksi voidaan käyttää myös fysioterapiaa. Esimerkiksi lantiopohjan lihasten vahvistamisesta voi olla apua.